sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

The wedding dress

Alkuvuodesta kävimme sulhaseni kanssa elämämme ensimmäisillä häämessuilla, kun Suomen Häämessut vierailivat helmikuussa Oulussa. Lähdettiin tapahtumaan avoimin mielin hakemaan ideoita hääjuhlaa varten, ja messut olivatkin kokemuksena oikein hauska ja mieleenpainuva, vaikka konkreettisesti käteen ei jäänytkään muuta kuin nippu esitteitä. Tämä ei tietenkään johtunut siitä, että näytteilleasettajissa olisi ollut jotain vikaa vaan olimme jo siinä vaiheessa niin pitkällä hääsuunnitelmissamme, että monta asiaa, kuten paikka, sormus, kampaaja, kuvaaja ym. oli ehditty jo hankkia tai lyödä lukkoon. Näin ollen skippasimme suoraan esimerkiksi kultasepänliikkeiden ja juhlatilojen vuokraajien pisteet. Jälkeenpäin ajateltuna messut olisivat tulleet varmasti parempaan saumaan silloin, kun suunnitelmat olivat vasta idea-asteella.

Eniten odotin The National Wedding Show goes Boho –hääpukunäytöstä, sillä ehkä tärkeimpänä tavoitteena oli löytää messuilta itselleni hääpuku, jonka ”metsästäminen” on jäänyt hieman taka-alalle muita asioita hoitaessamme. Minulla on ollut jo pitkään hyvin selkeä kuva siitä, millaisessa asussa astelen alttarille, mutta valitettavasti kyseisen kaltaisia hääpukuja en ole Suomen, tai edes Espanjassa roadtrippaillessamme Madridin tai Valencian pukuliikkeistä löytänyt. Puku ei siis ole malliltaan mitenkään eriskummallinen, rakenteeltaan vaativa tai tyyliltään tai kankailtaan pramea - oikeastaan se on melko yksinkertainen ja rantahäihin hyvin passaava boheemi ja kevyt mekko, joka ei kuitenkaan hääpuvuksi ole se kaikkein perinteisin. Ja kuten arvelinkin, myöskään messuilla ei tärpännyt, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää puvun teettäminen.

Kuva: Pinterest

Yllättävän paljon olen kuullut kauhisteluja siitä, kuinka myöhässä (?) tämän pukuasian kanssa olen. Ensimmäiset huolestuneet ihmettelyt kuulin, kun häihin oli puoli vuotta aikaa eikä minulla ollut mekkoa kaapissa odottamassa h-hetkeä. Toki tiesin, että jotkut morsiamet käyttävät täydellisen hääpuvun etsimiseen valtavasti aikaa ja energiaa (ja ostamiseen valtavasti rahaa), mutta itse kuulun siihen toiseen kastiin, jolle hääpukukin on lopulta ’vain mekko’. Tietysti haluan sen unelmieni hääpuvun, mutta kohtuuhintaan. Ompelijaa etsiessäni pieni epätoivo meinasi ensimmäisen kerran saada otteen, kun tulevan pukuni teettäminen arvioitiin kuvan perusteella maksavan noin tuhat euroa. Iso kiitos äidilleni, kun hän jaksoi kiertää Kuopion ompelimoita ja löysi mukavan ompelijarouvan, joka ei ottanut puvun tekemisestä ns. ”häälisää”, joka morsiuspukuateljeissa on normaalia. Ensimmäinen tapaaminen ompelijan kanssa on kuunvaihteessa, jolloin valitaan kankaat ja otetaan mitat. Joten jälleen voi olla hyvillä mielin, kun oikeastaan kaikki tärkeimmät asiat ovat nyt pukua myöten hoidossa.

maanantai 16. tammikuuta 2017

The guest list

Syyskuun jälkeen loppuvuosi oli melko rauhallinen hääsuunnittelun saralla. Suunnaton halu olisi päästä tekemään jotain konkreettista, mutta kaikki on tuntunut kovin aikaiselta vielä. Pinterestiä tulee selailtua yhtenään ja tallennettua lähinnä koristeluihin, pukuun ja hääkuviin liittyviä inspiraatiokuvia, joista kai pitäisi alkaa valikoida parhaat ideat meidän häihin.

Kuva: Pinterest

Muutama rasti on ilmestynyt lisää naimisiin.infon muistilistaan. Joulun aikaan käytiin katselemassa sormuksia ja löysimmekin täydellisen ja juuri minulle passelin valkokultaisen timanttisormuksen. En tule löytämään hienompaa sormusta, joten en millään raaskinut enää jättää sormusta liikkeen vitriiniin, eli nyt vain täytyy koettaa malttaa pitää se rasiassaan vielä puoli vuotta...(!)

Hääsviitti tuli myös varattua peräti kolmeksi yöksi. Ihanaa viettää häitä edeltävä yö hotellissa ja koko viikonloppu hemmoteltavana. Häämatkan ajattelimme lykätä vasta loppusyksyyn, kun pahimmat räntäsateet ja hyytävä viima kotosuomessa alkavat ahdistaa.

Kuva: www.laplandhotels.com

Saimme loppuvuoden aikana päätettyä myös lopullisen vieraslistan. Vaikka olenkin ajatellut häitä ennemminkin yhtenä juhlana muiden joukossa kuin elämää suurempana asiana, oli se kuitenkin juuri niin vaikeaa kuin mitä iso osa hääpareista on manaillutkin. Lähdimme aluksi listaamaan suuremmalla skaalalla sukulaisia ja ystäviä, joiden joukosta oli pakko alkaa karsia osa pois. Ajatuksenahan meillä on järjestää melko intiimit, noin 90 vieraan häät, joten lopullinen 88 vieraan lista tyydytti täysin meitä molempia. Päädyimme aika pian siihen, ettemme lähetä avec-kutsuja, sillä ajatus siitä, että puolet häävieraista olisi meille täysin tuntemattomia, tuntui todella vieraalta. Ravintola juhlapaikkana ja halumme toteuttaa häät mieluummin aikuisten kuin perhejuhlana johti siihen, että rajasimme myös perheen pienimmät kutsuttujen ulkopuolelle. Tässä pari hyvää, usein kuulemaani vinkkiä vieraslistan suunnitteluun, jotka selkeyttivät ainakin meidän ajatuksia: 

1. Voisitko kuvitella hääpäivääsi ilman heitä? Haluatko heidän ehdottomasti näkevän, kun sanotte toisillenne ’tahdon’?

2. Mieti, loukkaantuisitko, jos he eivät kutsuisi sinua omiin häihinsä. Jos et, ehkä he eivät ole sinulle sittenkään kovin läheisiä. 

3. Pidättekö yhteyttä? Toisin sanoen näettekö muulloin kuin viiden vuoden välein sukujuhlissa?

4. Juhlan luonne? Perhejuhla vai aikuisten juhla?

Näitä samoja kysymyksiähän pyöritellään myös monissa Pinterestistä löytyvissä kaavioissa, joihin olen aiemmin törmännyt. Nyt vain täytyy toivoa, ettei kukaan loukkaannu kovin verisesti, jos kutsua ei tipahdakaan postiluukusta...

maanantai 19. syyskuuta 2016

The wedding book

Häiden ideointi on lähtenyt mukavasti käyntiin ja koulun ja töiden lomassa ollaan ehditty jo täytellä myös hääkirjaa. You know - sellainen hyödyllinen härpäke, johon voi laittaa muistiin kaikkea tarpeellista, kuten tulevan hääpäivän, ettei sitä satu unohtamaan... :D Ihan samalle levelille ei olla vielä hääkirjamme kanssa päästy kuin Frendien Monica Geller, mutta onhan tässä vielä 10 kk aikaa.

Frendit, kuva: http://beaufortcountynow.com

Vaikka meille ei millään muotoa perinteiset häät tulekaan, päädyin kuitenkin tulostamaan kirjan väliin naimisiin.infon häiden järjestelyssä auttavan, luettelomaisen muistilistan. Melko paljon saimme viivata kohtia yli, mutta yleisellä tasolla lista on suunnitelmien edetessä varmasti ihan hyödyllinen. Oli myös lohduttava yllätys, kun useampaan ’valmis’-sarakkeeseen sai jo raapustaa rastin – siitä kiitos kuuluu rakkaalle ystäväpiirillemme, joka hoitaa niin kampaukset, rokkailun kuin vihkimisenkin!

Olen tyytyväinen, että päädyimme juhlapaikan valinnassa ravintolatilaan, jonka puolesta hoituu sekä ruuat, juomat että tarjoilu. Lisäksi saamme lainata maljakoita, kynttilänjalkoja sekä led-nauhoja, jotka auttavat jo pitkälle juhlavan interiöörin luomisessa. Tarjous oli niin kilpailukykyinen, etten enää voinut kuvitella alkavani säätää erillisen juhlapaikan, pitopalvelun, Viron juomanhakureissun, tarjoilijoiden ja juhlien jälkeisen siivousoperaation kanssa. Lisäksi olen varma, että ystävällisen ja ammattitaitoisen oloinen henkilökunta auttaa meitä luomaan täydelliset häät.

Alkuvaiheessahan tässä siis ollaan, mutta täytyy sanoa, etten voi ymmärtää, kuinka toiset saavat muodostettua häistä niin jumalattoman stressin aiheen. No, palataan asiaan puolen vuoden päästä ja katsotaan silloin uudelleen, millainen bridezilla minustakin on kuoriutunut...

sunnuntai 28. elokuuta 2016

The first step

Joulun aikaan vuonna 2014 sain vastata ’kyllä’, kun rakas tuleva aviomieheni kysyi paratiisisaarella tapas-lautasten ääressä menenkö hänen kanssaan naimisiin. Enkä tietenkään olisi voinut kuvitellakaan vastaavani mitään muuta – siitä usean vuoden yhdessäolo on vakuuttanut mut täydellisesti.

Sormukset ostettiin samalla reissulla pienestä koruliikkeestä, jonka omistaja, ihastuttava espanjalaisrouva, löysi valikoimistaan meille täydelliset kelta-valkokultaiset kihlasormukset. Haluttiin ehdottomasti samanlaiset sormukset, ja koska itse kannatin valkokultaista ja kihlattuni taas liputti keltakultaisen puolesta, päädyimme kaksin aina kaunihimpi -vaihtoehtoon. Kompromisseja me ollaan aina osattu tehdä, joten tämäkään tilanne ei ollut poikkeus.

Häitä oltaisiin haluttu viettää jo aiemmin, mutta sopivaa hääpaikkaa ei vain tahtonut löytyä. Ja koska tällaista asiaa on turha kiirehtiä, päätimme suosiolla siirtää juhlapäivää seuraavaan kesään. Ja onneksi siirsimme, sillä kierrettyämme monet juhlapaikat Oulussa ja laajennettuamme etsintöjä jopa lähikuntien kautta Kalajoen hiekkarannoille asti, löysimme vihdoin täydellisen, skandinaavisen hääpaikan pohjolan Rivieralta, joka sijaitsee vain muutamien kilometrien päässä pienestä kaupunkiasunnostamme!

Juhlapaikka on nyt varattu ja hääpäivä lyöty lukkoon, joten vihdoin ja viimein uskaltaa aloittaa häiden todellisen suunnittelun. Joten liittykää toki seuraamme matkalle kohti kesää 2017 ja modernilla otteella toteutettuja rokahtavia, boheemeja rantahäitämme!